Kuumetta ja kirjoja

Minulle ilmeisesti diagnosoitiin eilen keuhkokuume. Tylyhkö lääkäri ei tätä tietenkään sanonut, kirjoitti vain antibioottireseptin ja sairauslomaa, josta diagnoosini luin.

Pitkä tauti: yskä alkoi jo viikko sitten maanantaina, kuumetta on ollut silloin tällöin, yskä vaihtelevasti koko ajan, väsymystäkin vaihdellen. Sekä sairastaessa että muuten pyrin välttämään mahdollisimman paljon lääkkeitä. Nyt viikon taudin jälkeen antibioottikuuri on ilmeisen tarpeen, vaikka se taas tuhoaakin suolistoflooran (ruuansulatuselimistön bakteerikannan) jopa kahdeksi vuodeksi. Lisäksi lääkkeiden tuotanto vaikuttaa myös ympäristöön. Muistan lukeneeni, että erään intialaisen lääketehtaan jätevesien laskuojasta mitattiin aivan huikeita lääkeainepitoisuuksia. Suomessa todellisuutta sen sijaan ainakin on uroskalojen muuttuminen naaraiksi jätevesien e-pillerijäämistä johtuen. Lääke- ja muita kemikaalijäämiä kun ei juurikaan saada poistettua jätevedenpuhdistusprosessissa, joka keskittyy ensisijaisesti vesistöä rehevöittäviin kiintoaineeseen, fosforiin ja typpeen.

Jos ei jotain hyvääkin, olen ehtinyt lukea läpi kertyneen aikauslehtipinon sekä kirjoja.
Pinosta ehkä mielenkiintoisimpana poimintana jäi mieleen Ympäristö-lehdessä kirjoitettu Hiilidioksidipaasto: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=405777&lan=fi&clan=fi

Lukuisten lehtien lisäksi olen lukenut Tom Henrikssonin ja Leo Straniuksen Ekopop-kirjan. Hyvää pohdiskelua sekä konkreettisia vinkkejä ympäristöystävällisempään elämään. Kirjassa nostettiin hyvin esille asumisen, syömisen ja liikkumisen aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja mahdollisuuksia niiden pienentämiseen sekä pohdittiin kuinka oikeasti voitaisiin tehdä tästä maailmasta parempi paikka.

Lihansyönnistä ja syömättömyydestä

Otin tänään töissä vahingossa ajattelemattomuuttani leivän, jonka välissä oli kinkkua. Minusta pienempi paha tällöin on syödä leipä kinkkuineen kuin heittää se roskiin. Ympäristön kannalta kaikista pahinta kun on hukkaan heitetty ruoka. Eivät ylimääräiset pakkaukset, vaan se, että ruokaa menee roskiin.

Tästä seurasi sitten lounaspöydässä mielenkiintoinen keskustelu. Pohdittiin ja puhuttiin eläinten elinoloista, lisäaineista, lihan tuottamisesta. Se alkoi siitä, että Mekong-joessa kuulema kasvatetaan meilläkin marketeissa myytävää halpaa kalaa, jonka kasvua fasilitoidaan hormoneilla. Tämä kaakkoisaasialainen kala valitettavasti ei ole ainoa esimerkki. Vaikkei suomalaiseen kasvatettuun loheen välttämättä hormoneja tai antibiootteja tungeta, ei sitäkään kovin luonnolliseksi voi sanoa. Esimerkiksi silakkasaaliista suurin osa menee lohien ja turkiseläinten ruuaksi. Miksi ihmeessä me emme voi syödä sitä suoraan?

Erittäin ilahduttavaa kasvissyönnissä on ollut se, ettei minun ole suurimmassa osassa tapauksissa tarvinnut aloittaa keskustelua lihantuotannosta. Se on alkanut itsestään - kasvissyönnin mainittuani. Moni tietää paljon, keskustelun jälkeen yleensä hiukan enemmän. Todellinen välittämiskynnys, eli oman toiminnan muuttuminen, ylittyy kuitenkin harvoin. Mutta tulee ehkä lähemmäs ja ajatus jää muhimaan.

Lämmintä puilla, sähköllä vai vaatteilla?

Eilen kotona, eli vanhassa (lue korkeahuoneisessa ja ei-niin-hyvin eristetyssä), Katajanokalla sijaisevassa kerrostaloasunnossa oli erityisen kylmä. Vaatteilla lämmittäminen onnistui suhteellisen hyvin, mutta erinomaisen lisän toi olohuoneen nurkassa oleva kakluuni. Pesällisen polttaminen lisäsi lämpötilaa parilla asteella ja kakluuni varastoi lämpöä hyvin lämmittäen asuntoa vielä myöhään illallakin.

Omaa mukavuudenhalua pitää taas tasapainoilla sen faktan suhteen, että puun pienpoltosta muodostuvat pienhiukkaspäästöt tekevät hallaa ihmisten terveydelle. Opiskeluaikoina tuli luettua artikkeli, jossa pienhiukkaspäästöjen tiedettiin aiheuttavan noin 3000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa - kun taas vastaava luku liikenneonnettomuuksissa on luokkaa 500 vuodessa.

Puiden pienpoltto ei toki tätä 3000 kuolemaa aiheuta, liikenteen päästöt ovat siinä suuressa osassa. Kuitenkin täällä taajaan asutussa kaupungissa puun pienpolttoa pitäisi välttää.

Toisaalta on myös absurdia, että maalla asuttaessa (ja nyt puhun maaseudusta, jossa asukkaita on pari muutaman kilometrin välein) on oikeasti halvinta ja helpointa valita suora sähkölämmitys. Polttopuita näkyy ikkunoista silmänkantamattomiin, mutta talo lämpiää ydinvoimalla. Miksi? Koska rakenteemme on luotu sellaiseksi, että se on yksilölle usein paras vaihtoehto. Rakenteemme on myös luotu sellaiseksi, että suuri osa Suomen pellettituotannosta viedään Ruotsiin.

Ja nyt en syyllistä yksilöitä, vaan tuon esille omasta mielestäni rakenteemme luomia absurdeja asioita! Käytännössähän taloissa on vähintään yksi tulisija jo sähkökatkojenkin varalta. Ja sitä tulisijaa varmasti käytetään useammin kuin on pakko lähimetsän energiaa hyödyntäen. Hyvä niin!

Diagnosoitu viime syksynä

Oltiin käymässä vanhemman sukulaisnaisen luona. Hän asuu yksikseen erittäin kauniilla paikalla minunkin standardeillani maalla. Hänellä on keliakia, muistivaikeuksia ja huonohko näkö. Meillä oli mukana soijarouhetta, koska se sopii myös keliaakikoille - ja minulle.

Kun hänelle esiteltiin soijarouhe uutena tuttavuutena ja sopivana ruokana, piti hänen toki saada tietää, että mikä tauti minulla on. Kun hänellä on keliakia ja soijarouhe sopii. Ja tokihan minullakin on joku tauti, kun minäkin syön soijarouhetta, mutta en esimerkiksi lihaa.

Vastasin siihen, että minulla on sellainen maailmanparannustauti.

Tässä blogissa siis luvassa ajatuksia ja mietteitä aiheeseen liittyen.
Sometimes potentially also in English.