torstai 7. kesäkuuta 2012

Ympäristö voi romahtaa jo seuraavina vuosikymmeninä

Uutisoi YLE tänään perustuen Nature-lehdessä julkaistuun juttuun. Minua se ei yllättänyt. Yllättyikö joku?

Minut se sai ainakin taas hetkeksi pohtimaan tämän maailmanmenon mielettömyyttä. Eniten ollaan huolissaan kreikkalaisten äänestystuloksesta muutaman viikon päästä ja sen vaikutuksesta euron ja ehkäpä EU:nkin tulevaisuuteen. Tai ollaan sitä mieltä, ettei minun, sinun tai meidän tekemisillä ole mitään väliä, kun kiinalaisia on kuitenkin niin paljon havittelemassa länsimaista elintasoa.


Miten me ihmiset voimme olla niin älykkäitä, että saamme rakennettua tällaisen yhteiskunnan ja mitä ihmeellisimpiä asioita. Minulle ehkä konkreettisin insinööritaidonnäytteen ihmettely oli Rautaruukin Raahen tehtaalla, jossa lukuisat vaativat prosessit pyörivät sulavana ketjuna tuottaen kivihiilestä, ilmasta ja rautapelletistä terästä.

Mutta miten meidän älykkyytemme ei kuitenkaan riitä huolehtimaan maapallosta. Miten yhtäkkiä olemme niin tyhmiä, ettemme tee kestäviä ratkaisuja. Kun meille on kerran siunaantunut tai kehittynyt näin paljon älyä, että pystymme kehittämään tällaisenkin hyvinvoinnin ja sellaisenkin terästehtaan - eikö sitä olisi myös sen verran, että pystyisimme huolehtimaan elämän jatkumisesta. Meidän ja muiden lajien.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti