Viikonlopun sukulaisvierailuun yhdistyi oivasti retki omaan metsään. Omistan siis pienehkön metsäpalstan läheltä äitini entistä kotitaloa. Metsässä noin yleensäkin on mukava olla, ja erityisesti tykkään tuosta Kyrönperän palstasta. Se on pitkälti noin 60-vuotiasta talousmetsää, ja pari pienehköä taimikkoplänttiä. Sunnuntaiaamuna hanki kantoi täydellisesti ja hiihtämisestä sai todella nauttia.
Näin metsänomistajana olen toki päässyt myös miettimään, kuinka haluan metsääni hoitaa. Haluan pitää palstan metsätalouskäytössä. Mutta nykyisen valtavirran mukainen tapa hoitaa metsää ei kyllä istu minulle. Pitäisi siis kasvattaa metsä taimikosta muutaman harvennushakkuun avulla päätehakkuukypsäksi. Sitten tehdään leimikko, hakataan aukko, myllätään maa (äestetään) ja kylvetään tai istutetaan uusia taimia.
Vaihtoehtoisia menetelmiä on onneksi tarjolla. Toki valtavirtaan nähden ne ovat aika marginaalisia. Yhtenä syynä varmasti se, että keskimääräinen metsänomistaja taitaa olla yli 60-vuotias maalla asuva mies. En ihan täytä näitä kriteerejä. Teetätin metsäsuunnitelmaan lisäosan Innofor:lla ajatuksena se, että muutaman vuoden päästä Kyrönperän palsta harvennettaisiin kauttaaltaan. Tällöin poistettaisiin enimmäkseen isompia puita, ja jätettäisiin pienemmät vielä kasvamaan. Tärkeää on toki harventaa riittävästi, että syntyy myös uusia taimia (etenkin männyllä valoa on oltava riittävästi). Tutkimuksia tällaisesta jatkuvasta kasvatuksesta on tehty jonkin verran, ja parhaillaan esim. Metsähallituksella on isot koealat tätä varten.
Vähitellen asenteetkin varmaan tulevat muuttumaan. Hitaasti, mutta varmasti. Kymmenkunta vuotta sitten jatkuvan kasvatuksen mukaan metsiään hoitava metsänomistaja vietiin vielä käräjille, koska ei noudattanut vallitsevia metsänhoitosuosituksia. Parhaillaan metsälakia uudistetaan. Toivottavasti ja oikeastaan todennäköisestikin uusi laki tulee tarjoamaan metsänomistajille mahdollisuuden valita haluamansa tapa hoitaa metsäänsä. Hyvä niin, koska aukkoa Kyrönperän metsään on todella vaikea ajatella.
Metsäautotiellä minun ja hirven jäljet
Näin metsänomistajana olen toki päässyt myös miettimään, kuinka haluan metsääni hoitaa. Haluan pitää palstan metsätalouskäytössä. Mutta nykyisen valtavirran mukainen tapa hoitaa metsää ei kyllä istu minulle. Pitäisi siis kasvattaa metsä taimikosta muutaman harvennushakkuun avulla päätehakkuukypsäksi. Sitten tehdään leimikko, hakataan aukko, myllätään maa (äestetään) ja kylvetään tai istutetaan uusia taimia.
Vaihtoehtoisia menetelmiä on onneksi tarjolla. Toki valtavirtaan nähden ne ovat aika marginaalisia. Yhtenä syynä varmasti se, että keskimääräinen metsänomistaja taitaa olla yli 60-vuotias maalla asuva mies. En ihan täytä näitä kriteerejä. Teetätin metsäsuunnitelmaan lisäosan Innofor:lla ajatuksena se, että muutaman vuoden päästä Kyrönperän palsta harvennettaisiin kauttaaltaan. Tällöin poistettaisiin enimmäkseen isompia puita, ja jätettäisiin pienemmät vielä kasvamaan. Tärkeää on toki harventaa riittävästi, että syntyy myös uusia taimia (etenkin männyllä valoa on oltava riittävästi). Tutkimuksia tällaisesta jatkuvasta kasvatuksesta on tehty jonkin verran, ja parhaillaan esim. Metsähallituksella on isot koealat tätä varten.
Naavaa - jospa osa siitä säilyisi
Vähitellen asenteetkin varmaan tulevat muuttumaan. Hitaasti, mutta varmasti. Kymmenkunta vuotta sitten jatkuvan kasvatuksen mukaan metsiään hoitava metsänomistaja vietiin vielä käräjille, koska ei noudattanut vallitsevia metsänhoitosuosituksia. Parhaillaan metsälakia uudistetaan. Toivottavasti ja oikeastaan todennäköisestikin uusi laki tulee tarjoamaan metsänomistajille mahdollisuuden valita haluamansa tapa hoitaa metsäänsä. Hyvä niin, koska aukkoa Kyrönperän metsään on todella vaikea ajatella.
Kevät tuloillaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti